Mutta kuitenki, lukemaa!
Ja tietenki mun perässä raahautu kotiin jo mister ällötys jonka kyl heivasin vähän äkkii matkoihinsa.
Mut sain ylennyksen, Apuvalmentajaksi.
Uuden ylennnyksen johdosta mun piti alkaa opetteleen mekaniikkaa ihan toden teolla..
Niimpä päätin vähän harjottaa taitoa kumiruumiin avulla..
Mä löysin otuksesta sieniä, lelu hevosia, sytkäreitä ja ym. Aika karmasevaa.
Meijän töissä ja koulussa ollessa keittiötä oli käyty uudistamassa.
Nyt siitä tuli käytännöllisempi ja ehkä himpun verran pirteempi.
Aneten kasvettua lapseksi Piritta jäi jotenkin aina muiden huomion ulkopuolelle. Siksi tyttö leikki paljon yksinään.
Anette jopa meni nukkumaan Piritan sänkyyn. Ja Piritta tietenkin joutui menemään muualle nukkumaan.
Anette oli myös paremmissa väleissä Nuutin ja Seidin kanssa kuin Piritta.
Mutta onneksi Anettekin oli huomannu et kohta olis isosiskon synttärit ja tyttöö pitäs vähän piristää joten Anette yritti pelata ja leikkiä Piritan kans entistä enemmän.
He myös tanssivat..
ja pelasivat yhdessä.
Oli lauantai ja mä olin töissä. Tietokonekki oli menny rikki kovasta kohtelusta.
Seidi alko korjaamaan vempainta, mut ehkä vähän huonolla menestyksellä..
Ja tosissaanki, huonolla menestyksellä. Tuloksena sähköisku.
Tiesittekö muuten, että me Milanoiden perijät tiedetään kaikesta kaikki vaikka kukaan ei kertoskaan?
------------------------------------------------------------------------------------------------
Tässä tosiaan on mun uus työasu..
Ja uus työauto. Siisti! Tälläsen tahtoisin itellekki!
Seidi oli tuonu kaverinsa koulusta kotiin.. En kyllä antais lupaa jos jompi kumpi tytöistä tahtois seurustella ton pojan kanssa.
Illalla oli juhlat tiedossa. No ehkei ihan, Piritan synttärit vaan.
Pienosen muodonmuutoksen jälkeen Piritasta tuli todellista perijä ainesta. Luonnekkin muuttu kertaheitolla rohkeemmaksi eikä yhtään sellaseksi et jäis muitten varjoon.
Illalla Nuutti soitti jollekkin tytölle ja ehdotti 'yöajelua'.
Tyttö tuli hakemaan Nuuttia ihan kunnon limusiinilla ja poikahan oli otettu.
Aamuyöllä Nuutti vasta hiippaili vaivihkaa kotiin.
Päivät kulu huimaa vauhtia ja pian olis jo mun ja Sulhon vanhenemisen aika.
Mua harmittaa vietävästi, et mun nuoruus on tullut tiensä päähän. Sillä tänään mun olis aika vanheta kertaheitolla. Ja perinjän aikakin olis kohta jo ohitte..
Mun kasvon piirteet pysy suunnilleen samana ku enneki. Mut rupsahin mä kuitenki.Vaatteita tahoin vaihtaa, se mekko oli järkytys. Tässä on sitten uusi minä!
Seuraavana päivänä oli Sulhon aika vanheta.
Sulho pysy ihan komeena, tohvelijalkasena herrasmiehenä.
Sulho samantien löntysteli puhelimen luo ja soitti töihin. Nyt Sulholla oli aikaa kaikkeen muuhun eläkkeen johdosta.
Nimittäin tähän. Eli robotin rakennus vempeleeseen. Josta mies oli haaveillut monet vuodet.
Näihin hetkiin ja näihin kuviin päättyy 13. osa!
-josem