Kun olen miettiny asiaa.. ajattelin että tämä sims juttu taitaa mulla jäähä vähän taka-alalle, tai onhan se ollu kauan jo mutta.. En usko että jatkoa tulee moneen kuukauteen.. tai enää ikinä.
Mulla on tässä nyt muutaki mietittävää.. kirjotukset on n. kolmen kuukauden päästä, autokoulu.. ym. Ja ennen kaikkea koulu! Elämä on mulla nyt yhtä sekasotkua niin niin..
Ärsyttää ku simskään ei toimi.. hemputin vuodenajat lisärin takia.

Mut tää taitaa (ehkä) loppua tähän.

Moih.

Mois! Nyt tää uus osa sitten taitaa tulla. Sain vähän pelattua ja räpsittyä kuvia. En tiiä millon seuraava osa tulee kun en taaskaan saa peliä auki... ;(
Mutta mä päätin, jos teitä ei haittaa (?), että vaihdan kertojaksi Onervan. :) Mielipiteitä asiata saa laittaa kommentti lootaan :) Mutta lukekaa kuitenki nyt ensin tämä osa! :D


Päivä oli ollu pitkä. Poikaki oli kasvanu lapsen mittoihin. Ajattelin että nyt nukun. Jimi tuli viereen töllöttään, luuliko se että oon sen sängyssä? Eikö se tajunnu että sillä on ullakolla oma huone?


Anette oli vielä ulkona. Poimi mauttomia appelsiineja kuihtuneista puista. Tulis jo talvi.


Yläkerrassa Tean maha pomppas. Se ootti jo toista lastaan. Montakohan niitä vielä tulee? Toivottavasti ei kymmentä. Ei sillä että en olis lapsiystävällinen, munhan on pakko olla tai ainakin yritän esittää, muutenhan joutuisin pihalle täältä.


Amanda tutkaili käytävässä perijäkuvia. Kohta olis uusi perijän naamataulu seinällä nököttämässä.


Joku oli käynyt laittamassa variksenpelättimen päähän kynttilän. Se loisti pelottavasti kurpitsasta.


Sulho kävi vielä peittelemässä pojan unten maille. Taisi uni maittaa uudessa ikiomassa sängyssä hyvin.


Aamulla Amanda hieroi Tean mahaa.


Jimillä ei ollut vielä alkanut koulu. Poika keskittyneesti haravoi puusta pudonneita lehtiä.


Amanda opasti Teaa oikea oppiseen maalaamiseen ulkona.


Illemmalla päätti Anettekin viimein kasvaa ja muuttaa (luultavasti) pois kotuaan.Jännityksellä ootettiin millanen aikuinen Milana Anetesta tulee.


Ja niin sitä taas mentiin. Anettesta tuli hiukan roteva nuori neiti..



Ai hiukan? Vai korostaako toi mekko vaan vähän liikaa. Sitä saa tietenki miettiä.


Kaikkia ei enää oikein jaksanut kiinnostaa Aneten tuojottelu vaan häipyivät samantien omille teilleen.


Tyttö päätti sit ettiä oman kämpän.. tai oman ja oman. Kimppa kämppään siskojen kanssa taitaa muuttaa tämäkin neiti.


Ohhoh! Onko toikin mahdollista? Siis käden työntö lasioven läpi? Anetella taitaakin olla piileviä kykyjä.


Mä taisin olla ainut joka hyvästeli kolmannen (vai toisen) sukupolven viimeisen Milanan matkoihinsa tästä talosta.


Tässä se taas nähtiin. Anette osaa muuttua näkymättömäksi taikka sitten lentää. Autossa ei ole muitakuin kuski.


Kaikki olivat menneet jo vissiin nukkumaan. Minä se vielä hoitelin lampaitani... Eiku siis.. Mitä nää on? Tomaattejani.


Kello oli noin neljä. Nuutti tuli kotiin töistä. Ajatukset pyörivät.. Äidissä?


Viiden aikoihin aamulla Tea yhtäkkiä heräsi ja alkoi viuhtoa käsillään ylöspäin.


Lapsi oli tulossa


Vihdoin Nuuttikin heräsi.


Pieni tyttö lapsi putkahti maailmaan ja Nuutti painui takaisin vällyjen alle.


Minä tietenkin tulin huokailemaan pienen lapsen suloisuutta.


Tea ja Nuutti nimesivät tytön Rinnaksi. Rinna Elisabeth Milana.


Hiiohoi ja lätty lentää noin!


Tosiaan. Päätin paistaa synttärisankarin kunniaksi ihan räiskäleitä.


Koko konkka ronkka tuli riemulla ahmimaan näitä 'erikois' lättyjä.


Perheen naiset arvostelivat jotain ihmemiestä.


Kummatkin olivat ihastuneet tähän vieraaseen mieheen. Minä ja Sulho kuunneltiin naisten juttuja kummissamme.


Kun muut nousivat pöydästä..


Yritti Sulho vielä selittää Amandalle puutarhurin palkkaamisen hyödyllisyyttä. Turhaan, ei kukaan kuunnellut ukkelin höpinöitä.


Nuutti ojensi tappisilmä-Rinnan minun syliini.


Ukkeli kostaa! Siis sen kun häntä ei kuunneltu aikaisemmin ruokapöydässä, sillä että ei päästä rouvaansa vessaan. Tai luutuamaan tuota kummallista vesilänttiä vessan nurkasta.


Nuutti oli huolissaan itsestään. Kannattaa ollakkin jos ei ole nukkunut kuin kahden tunnin yöunet.


Minun hoidettavakseni jäi pikkuinen Rinna-neiti. Yh.. Kumpi meistä haisee? Rinna vai minä?


Nuutilla taitaa olla omituiset tavat. Tai saakais sitä kuka vaan käppäillä omassa kodissaan puoli alasti jos tahtoo. Amandalla oli muut asiat mielessä. Rouva oli vaihtanut ulkovaatteisiin ja katosi ulos..


Mitä tekemään? No tietenki poimimaan mauttomia omenoita omituinen virne naamallaan.


Syksy oli takanapäin. Talvi tulisi kohta. Lehdet oli haravoitava lumen edeltä pois maasta.


Koko porukka oli auttamassa urakassa.
   

Lehdet oli saatu kerättyä. Amanda päätti tarkistaa vielä päivän sään. Poutaista, lupasi lehti.



Sitten oli vuorossa kuuma kylpy. Perheen rouvat päättivät myös 'uudistautua'.


Amanda hekotti uudelle ulkonäölleen makeasti. Ei tainnut ymmärtää että ihan tosissaan tässä oltiin.


Tea taas ei pitänyt ulkomuodostaan yhtään.


Mutta nättihän se Teasta kuitenkin tuli!


Ja uudet vaatteet päälle ja menoks!


Amanda päätti maalata kerrankin Teasta muotokuvan.




Takaisin nykyhetkeen:

Olin ollut siivoamassa suihkua kun yhtäkkiä..


tajusin että olisi latauksen paikka.


Aloin käryämään.


Mieli oli maassa. Kani kaveri tuli viereen odottelemaan.


Vihdoin olin saanut ladattua itseäni hiukan.
Kani tuli lohduttamaan minua.


Aloin riehumaan ympäri taloa..


Kipunoita perässäni..


Juoksin ja juoksin..


Yhtäkkiä pysähdyin ja hajosin. Oliko tämä minun loppuni?

---


Onneksi Sulho tuli ja alkoi korjaamaan minua.


Korjasi..


ja korjasi..


ja korjasi..


ja korjasi.


Sulho löi minua muutaman kerran päähän ruuvimeisselillä. Heräsin.


Sulho iloitsi toipumisestani. Olin elämäni  kunnossa!


Elossa!


Tähän loppuu tämä osa :)
Kommentteja kiitos :)

-josem