tiistai, 9. joulukuu 2008
Heips
Mulla on tässä nyt muutaki mietittävää.. kirjotukset on n. kolmen kuukauden päästä, autokoulu.. ym. Ja ennen kaikkea koulu! Elämä on mulla nyt yhtä sekasotkua niin niin..
Ärsyttää ku simskään ei toimi.. hemputin vuodenajat lisärin takia.
Mut tää taitaa (ehkä) loppua tähän.
Moih.
keskiviikko, 22. lokakuu 2008
Osa 17: Onervan tapaturma
Mutta mä päätin, jos teitä ei haittaa (?), että vaihdan kertojaksi Onervan. :) Mielipiteitä asiata saa laittaa kommentti lootaan :) Mutta lukekaa kuitenki nyt ensin tämä osa! :D
Päivä oli ollu pitkä. Poikaki oli kasvanu lapsen mittoihin. Ajattelin että nyt nukun. Jimi tuli viereen töllöttään, luuliko se että oon sen sängyssä? Eikö se tajunnu että sillä on ullakolla oma huone?
Anette oli vielä ulkona. Poimi mauttomia appelsiineja kuihtuneista puista. Tulis jo talvi.
Yläkerrassa Tean maha pomppas. Se ootti jo toista lastaan. Montakohan niitä vielä tulee? Toivottavasti ei kymmentä. Ei sillä että en olis lapsiystävällinen, munhan on pakko olla tai ainakin yritän esittää, muutenhan joutuisin pihalle täältä.
Amanda tutkaili käytävässä perijäkuvia. Kohta olis uusi perijän naamataulu seinällä nököttämässä.
Joku oli käynyt laittamassa variksenpelättimen päähän kynttilän. Se loisti pelottavasti kurpitsasta.
Sulho kävi vielä peittelemässä pojan unten maille. Taisi uni maittaa uudessa ikiomassa sängyssä hyvin.
Aamulla Amanda hieroi Tean mahaa.
Jimillä ei ollut vielä alkanut koulu. Poika keskittyneesti haravoi puusta pudonneita lehtiä.
Amanda opasti Teaa oikea oppiseen maalaamiseen ulkona.
Illemmalla päätti Anettekin viimein kasvaa ja muuttaa (luultavasti) pois kotuaan.Jännityksellä ootettiin millanen aikuinen Milana Anetesta tulee.
Ja niin sitä taas mentiin. Anettesta tuli hiukan roteva nuori neiti..
Ai hiukan? Vai korostaako toi mekko vaan vähän liikaa. Sitä saa tietenki miettiä.
Kaikkia ei enää oikein jaksanut kiinnostaa Aneten tuojottelu vaan häipyivät samantien omille teilleen.
Tyttö päätti sit ettiä oman kämpän.. tai oman ja oman. Kimppa kämppään siskojen kanssa taitaa muuttaa tämäkin neiti.
Ohhoh! Onko toikin mahdollista? Siis käden työntö lasioven läpi? Anetella taitaakin olla piileviä kykyjä.
Mä taisin olla ainut joka hyvästeli kolmannen (vai toisen) sukupolven viimeisen Milanan matkoihinsa tästä talosta.
Tässä se taas nähtiin. Anette osaa muuttua näkymättömäksi taikka sitten lentää. Autossa ei ole muitakuin kuski.
Kaikki olivat menneet jo vissiin nukkumaan. Minä se vielä hoitelin lampaitani... Eiku siis.. Mitä nää on? Tomaattejani.
Kello oli noin neljä. Nuutti tuli kotiin töistä. Ajatukset pyörivät.. Äidissä?
Viiden aikoihin aamulla Tea yhtäkkiä heräsi ja alkoi viuhtoa käsillään ylöspäin.
Lapsi oli tulossa
Vihdoin Nuuttikin heräsi.
Pieni tyttö lapsi putkahti maailmaan ja Nuutti painui takaisin vällyjen alle.
Minä tietenkin tulin huokailemaan pienen lapsen suloisuutta.
Tea ja Nuutti nimesivät tytön Rinnaksi. Rinna Elisabeth Milana.
Hiiohoi ja lätty lentää noin!
Tosiaan. Päätin paistaa synttärisankarin kunniaksi ihan räiskäleitä.
Koko konkka ronkka tuli riemulla ahmimaan näitä 'erikois' lättyjä.
Perheen naiset arvostelivat jotain ihmemiestä.
Kummatkin olivat ihastuneet tähän vieraaseen mieheen. Minä ja Sulho kuunneltiin naisten juttuja kummissamme.
Kun muut nousivat pöydästä..
Yritti Sulho vielä selittää Amandalle puutarhurin palkkaamisen hyödyllisyyttä. Turhaan, ei kukaan kuunnellut ukkelin höpinöitä.
Nuutti ojensi tappisilmä-Rinnan minun syliini.
Ukkeli kostaa! Siis sen kun häntä ei kuunneltu aikaisemmin ruokapöydässä, sillä että ei päästä rouvaansa vessaan. Tai luutuamaan tuota kummallista vesilänttiä vessan nurkasta.
Nuutti oli huolissaan itsestään. Kannattaa ollakkin jos ei ole nukkunut kuin kahden tunnin yöunet.
Minun hoidettavakseni jäi pikkuinen Rinna-neiti. Yh.. Kumpi meistä haisee? Rinna vai minä?
Nuutilla taitaa olla omituiset tavat. Tai saakais sitä kuka vaan käppäillä omassa kodissaan puoli alasti jos tahtoo. Amandalla oli muut asiat mielessä. Rouva oli vaihtanut ulkovaatteisiin ja katosi ulos..
Mitä tekemään? No tietenki poimimaan mauttomia omenoita omituinen virne naamallaan.
Syksy oli takanapäin. Talvi tulisi kohta. Lehdet oli haravoitava lumen edeltä pois maasta.
Koko porukka oli auttamassa urakassa.
Lehdet oli saatu kerättyä. Amanda päätti tarkistaa vielä päivän sään. Poutaista, lupasi lehti.
Sitten oli vuorossa kuuma kylpy. Perheen rouvat päättivät myös 'uudistautua'.
Amanda hekotti uudelle ulkonäölleen makeasti. Ei tainnut ymmärtää että ihan tosissaan tässä oltiin.
Tea taas ei pitänyt ulkomuodostaan yhtään.
Mutta nättihän se Teasta kuitenkin tuli!
Ja uudet vaatteet päälle ja menoks!
Amanda päätti maalata kerrankin Teasta muotokuvan.
Takaisin nykyhetkeen:
Olin ollut siivoamassa suihkua kun yhtäkkiä..
tajusin että olisi latauksen paikka.
Aloin käryämään.
Mieli oli maassa. Kani kaveri tuli viereen odottelemaan.
Vihdoin olin saanut ladattua itseäni hiukan.
Kani tuli lohduttamaan minua.
Aloin riehumaan ympäri taloa..
Kipunoita perässäni..
Juoksin ja juoksin..
Yhtäkkiä pysähdyin ja hajosin. Oliko tämä minun loppuni?
---
Onneksi Sulho tuli ja alkoi korjaamaan minua.
Korjasi..
ja korjasi..
ja korjasi..
ja korjasi.
Sulho löi minua muutaman kerran päähän ruuvimeisselillä. Heräsin.
Sulho iloitsi toipumisestani. Olin elämäni kunnossa!
Elossa!
Tähän loppuu tämä osa :)
Kommentteja kiitos :)
-josem
lauantai, 27. syyskuu 2008
heis
EDIT: group.cachet poistan aina ennen peliin menoa, se ei ainakaan ole vikana pelin toimimiseen ja myöskin levyn olen puhdistanut useaan kertaan. Tosin mietityttää läikkä levyssä (pitkä, kiertää koko levyn ja on
alapuolelle) mutta ne on kyllä ollu jo sillon ku pelin uutena sain. Eivät liikkeessä sillon antaneet sitä vaihtaa.
kiitos etukäteen neuvoista :)
-josem
sunnuntai, 7. syyskuu 2008
Osa 16: Tapahtuma rikasta elämää
Kiirettä on pitäny. Kohta tulee koe viikko ja sitten alkaa topp- jakso. En tiiä miten sillonkaan ehtii mitään tekemään. Toivosin vaan että saisin pelattua jonku verran. Ykski päivä aukasin pelin ja menin pelaamaan perheellä niin se tiletti, jumahti vaan eikä liikkunu mihinkään. Piti sammuttaa kone eli vetästä johot pois seinästä. Että silleen. Mutta päästän teidät lukemaan tän osan nyt.
Meillä oli syntyny tulipalo ja syynä siihen olin mä! Olin tekemässä ruokaa ja hella sytty palamaan.
Tietenki sammutus hommiin jouduin.
Tea onneksi ehti pois palavasta keittöstä, muut oli nukkumassa ja eivätkä tienneet mitään.
Paitsi sitten ku paloauto pillit huutaen ajo pihalle. Onneksi ehittiin kaikki pois eikä käyny pahemmin.
Seuraavana aamuna äiti oli jo aikasi suihkuttelemassa omenapuita torjunta-aineella.
Mä taas luin Jimille, pojan lempikirjaa.
Äiti soitti johnkin hyvin salaperäisen puhelun. Tea tais aavistaa puhelun määrämpään.
Hetken päästä Amanda ilmoitti jääneensä eläkkeelle.
Isä ei ollut kuulemassa asiaa vaan oli rakentelemassa uusia härveleitä ullakolla.
Mä olin alkanu viettämään pojan kanssa mahdollisimman paljon aikaa. Me jopa leikittiin yhdessä sillä hassulla vaaleenpunasella pupulla.
Tea tuli töistä ja juoksi samantien vessaan..
Kaikki varmaan tietää mitä tämä tarkottaa.
Illalla Tea päätti mennä ulkoilemaan eli haravoimaan lehtiä. Syksy oli virallisesti saapunut.
Tea oli menossa sisälle, hän huomasi oven edessä kauan odottamansa kummituksen.
Arvi tietenkin säikytti tyttö raukan.
Mä lähdin ulos tekemään drinkkiä itelleni. Tea oli jo mennyt nukkumaan, onneks se ei nähny tätä.
Mä sytyin palamaan! Mut miks? Mä en tiiä mikä oli syy..
Mä luulin et kuolen kohta. Tuli ei sammunu millään. Enkä päässy kävelemään tulesta pois. Taisin olla aika shokissa.
Onneks joku oli huomannu et mä palan ja soittanu palokunnalle.
Pian palomies tuli ja sammutti mun ympärillä leiskuvat liekit. Olin pelastunu!
Nopeesti menin sisälle ettei enää tapahtuis mitään kamalaa. Kävin suihkussa ja painuin oman vaimon viereen nukkumaan.
Seuraavana aamuna isä oli taas kivunnu ullakolle väsäämään robottejaan ja sai jopa jotain valmiiksikkin.
Isä käynnisti robotin ja nimesi sen Onervaksi.
Heti ensimmäiseksi Onerva kauhisteli isän lemua.
Hetken päästä Onerva oli jo alakerrassa joogailemassa. Jimiä taisi ihmetyttää ja vähän pelottaa tuo kumma kävelevä otus.
Tea oli mennyt kelluskelemaan jo isoksi kasvaneen mahansa kanssa.
Tietenkin Onerva oli ottanut mallia uivasta naisesta ja mennyt myös mukaan. Mutta mitä tapahtuukaan sähköiselle robotille vedessä? No tietenkin pimahtaa!
Nopeasti meidän piti ohjata Onerva aurinkoon latautumaan.
Mä menin onkimaan pihalammelle. Enkä saanu ku haisevan saappaan. Doriskin käveli sitten ohitse naureskeleva virne naamallaan.
Pikku-Jimi hekotti olohuoneen lattialla ja odotti muita.
Pian kaikki olivat pojan ympärillä odottamassa..
tätä eli kasvua!
Kaikki onnitelivat poikaa hyvästä kasvusta ja halasivat häntä.
Tähän loppu tämä osa.
Kommenttia kiitos :)
-josem
tiistai, 12. elokuu 2008
Hopsan!
jatkosta en tiiä nyt.
Ei tällä hetkellä ees huvita aukasta peliä. (Ja eikä se ees aukia, ei taho lähtee päälle, surraa vaan. Mutta ei johdu ladattavista.)
ja kuvia ei varmaan oo vielä tarpeeksi.
Eiku on niitä vissiin, mutta ei jaksa tehä osaa. Neljältä loppu tänäänkin koulu niin ei oikein huvita. Väsyttää ihan saakelisti.
Ja ens viikolla joutuu tää tyttö töihin 3-4 päiväks ja sinne juhliin joihin meen täytyy tehä vähän koristeita ja ehkä pikkuleipiä. kun kuulemma ammattilainen oon. Et kattotaas nyt joskus.
Ilmottelen kyl sitten, eikä tämä tähän pääty! Ei varmasti!
Ja toinen asia: Sivupohjista, kumpi pohja tämä vihreä vai mielummin se vanha punanen kirsikan kukka? Vai mikä kukka se nyt olikaan.. Kuitenkin.
Ilmaiskaa mielipiteenne!
Kiits. -j